Oppiminen vie palvelut uudelle tasolle

Hyvien palvelujen tuottaminen ja kehittäminen saattaa vaatia monenlaista uuden oppimista jatkuvasti. Maailma muuttuu ja asiakkaiden tarpeet muuttuvat.

Lohdullista on, että ihminen oppii jotakin uutta päivittäin vaikkei sitä heti huomaisikaan. Työ tekijäänsä opettaa.

Joskus oppimistarve tulee ajankohtaiseksi, kun esimerkiksi työtehtävässä toteaa, että tätä minä en osaa. Monesti auttaa jo se, että tiedostaa osaamistarpeen. Tällöin mieli alkaa etsiä vastausta osaamistarpeeseen. Mielestäni on hyvä kirjoittaa ylös tällaiset oppimistarpeet. Kirjoittaminen tai miksei piirtäminenkin ovat opittavan työstämistä ja osaamistarpeesta tulee näin ollen selkeämpi ja konkreettisempi.

Kun osaamistarve on tiedossa, voi alkaa hyvin miettiä keinoja sille, miten oppisin kyseisen taidon. Osaamistarve voi olla pienempi tai suurempi. Joskus tarvittavan asian oppimiseen menee lyhyt aika ja joskus kyse voi olla pitemmistäkin ajoista - vuosien prosessista.

Monesti pienemmät oppimistarpeet voi täyttää ihan vain etsimällä itse tietoa kirjoista ja netistä. Joskus on hyvä etsiä käsiin joku kokeneempi tekijä - kysyä suoraan, että voisitko auttaa tämän asian oppimisessa. Kokeneempi mentori voi auttaa hahmottamaan vaikkapa uuden työtehtävän tai työroolin osaamistarpeita ja tukea uusien taitojen ja asenteiden oppimisessa.

Joskus oppimista voi tukea työkierto tai kehittämisprojekteihin hakeutuminen. Joskus oppimista voi hakea myös kursseilta tai muusta koulutuksesta. Jos muutkin tarvitsevat samojen taitojen osaamista, voi hyvin perustaa opintopiirin. Jostain luin, että toisten opettaminen on yksi tehokkaimmista tavoista oppia, joten jos jokainen opettaa vuorollaan, tiedä vaikka palvelut pomppaisivat ihan uudelle tasolle.

Oppimispäiväkirjan pitäminen voi olla yksi hyvä keino tunnistaa omia osaamistarpeita ja huomata oma kehitys. 

Leikkisä ilmapiiri tukee oppimista. Pexels-photo.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Vankilanuoret tarvitsevat tuplasti sisua

Juttelin eilen ystäväni kanssa parikymppisestä nuoresta, joka oli ehtinyt olla vankilassa jo jokusen vuoden. Päivittelimme sitä, miten vaikeaa näiden nuorten on yrittää palata takaisin yhteiskuntaan. Kuinka jättää entinen elämä taakseen ja päästä kokeilemaan uudenlaista elämää? Miten oppia elämään arjessa ja löytää itsestä lähteviä, arvokkaita ja mielenkiintoisia elämäntavoitteita?

Vaikeaksi uuden alun tekee se, että entistä elämää ei saa mitenkään pyyhittyä pois. Siihen joutuu myös törmäämään uudestaan eri  paikoissa. Esimerkiksi rikosrekisteri saattaa sulkea pois jotkut ammattivaihtoehdot.

Nuorille oman paikan löytäminen voi olla vaikeaa, mutta todennäköisesti rikostaustaisille nuorille se on vielä vaikeampaa. Näillä nuorilla pitäisi olla tuplasti enemmän taitoa kestää ja kohdata pettymyksiä. Tuplasti sisua etsiä omaa polkua. Oman polun löydyttyä tarvittaisiin hurjasti voimia kulkea omalla polulla pettymyksistä huolimatta.

Jos saisin antaa näille nuorille yhden neuvon, se olisi se, että he yrittäisivät löytää itselleen hyvän ja luotettavan ohjaajan tai mentorin. Ihmisen, joka voisi ohjata ja opastaa omalla polulla ja sillä kulkemisella. Henkilön, joka auttaisi käsittelemään pettymyksiä ja iloitsisi onnistumisista. Yksin ei nimittäin selviä kukaan. Apua voi pyytää varmasti myös KRIS-yhdistyksestä.

Pettymyksetkin ovat osa elämää. Miten kehittää taitoa selviytyä niistä?

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter/JuhaKe
www.selede.fi