Mitä minä oikein ajattelen

Varsinkin lasten kännykän käytön rajaamisesta joudutaan monessa perheessä käymään jatkuvaa keskustelua ja riitojakin voi syntyä. Välillä päätetään ryhdistäytyä ja tehdään sisäistä valvontaa pelisääntöjen suhteen, kunnes linjaukset taas hämärtyvät. Samalla lailla aikuisetkin saattavat miettiä omia kännykänkäyttötapojaan. Vanhempien oma kännykän käyttö on tietty mallina myös lapsille.

Hiljattain jäin miettimään, että miten kävisi, jos välillä vaan olisi ja kuuntelisi, millaisia ainutlaatuisia ajatuksia ja mietteitä päässä pyörisi, jos ei keskittyisikään someen, kännykän pläräilyyn tai esimerkiksi musiikin kuuntelemiseen tilanteessa, jossa se on nykyään luonnollista(?). Samalla voisi tutustua itseen ja omiin ajatuksiin paremmin. Voihan se olla niin, että aika kuluu hitaammin tai mieleen voi tulla myös ikäviä ja surullisia ajatuksia ja tuntemuksia. Se on kuitenkin hyvä muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne tulevat ja menevät. 

Ja kun panee merkille omaa ajattelua, niin eihän sitä tiedä, vaikka joku päässä pyörivä ajatus voisi olla sellainen, jonka avulla voi parantaa palveluja tai keksiä jopa uusia palveluja. Ennen kaikkea voi olla mielenkiintoista panna merkille se, millaisia ajatuksia tulee mieleen ja mitä omassa päässä oikein pyörii. :-)

Tasapainoilua - Muraali - Kontulankaari 11.

JK

S-posti: juha.kesanen@selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @Juhake

www.selede.fi

Teatteri sai lähiöjätkät tähyilemään pilviin

Törmäsin twitterissä Tommi Laition (@tommilaitio) "maailmanselitykseen", jonka tarkoituksena oli selittää, miksi Helsingissä kannattaa panostaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan (ks. kuva). Tommi Laitio toimii kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan (kulttuuri, liikunta ja nuorisotoimi) johtajana. Hienoa, että Tommi laittoi luonnostelemansa kuvan twitteriin nähtäväksi ja kommentoitavaksi. Kuva inspiroi minuakin.

Laition kuva toi minulle mieleeni muiston nuoruudestani ja siitä, kun teatteri tuli käymään yhteen Jyväskylän lähiöön ja lähiöjätkien elämään. Taisin olla itse siinä 13- tai 14-vuoden kieppeillä. Porukkamme vietti aikaa yhden perhepuiston ympäristössä. Suurin osa tupakoi, alkoholia kokeiltiin, koulusta lintsaus oli arkea ja vanhimmat kaverit olivat saaneet jo tuomioita rikoksista. Taisipa joku olla ollut jo vankilassakin.

Yhtenä kesänä perhepuistoon tuli joku nuorten aikuisten teatteriryhmä. En nyt muista tarkalleen mistä näytelmä kertoi, mutta ainakin meitä pyydettiin katsomaan pilviä. Sen muistan, että tämä normaalisti meluava nuorisojoukko katsoi näytelmää aivan hiljaa ja keskittyneesti. Näytelmä teki suuren vaikutuksen ja muistan olleeni haikein mielin, kun teatteriryhmä lähti puistostamme pois.

Jos katsotaan Laition kuviota, teatteri oli "hyvä sisältö", joka  tuli aivan uuteen paikkaan. Näytelmä sai ainakin "mielen liikkeelle" ja kosketti hyvällä tavalla mieltä ja toi ainakin hetkeksi "hyvinvointia". Eikä ainoastaan hetkeksi, koska tämä muistijälki on kestänyt yli 30 vuotta.

Helsingissä uudella kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla on huikea mahdollisuus tuottaa esimerkiksi juuri nuorille ja vaikkapa nuorisotaloille saakka hyvinvointia lisäävää toimintaa esimerkiksi kulttuurin, taiteen ja liikunnan keinoin.

T. Laition kuva, miksi Helsingissä kannattaa panostaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan. Kuvakaappaus Twitteristä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi