Teatteri sai lähiöjätkät tähyilemään pilviin

Törmäsin twitterissä Tommi Laition (@tommilaitio) "maailmanselitykseen", jonka tarkoituksena oli selittää, miksi Helsingissä kannattaa panostaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan (ks. kuva). Tommi Laitio toimii kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan (kulttuuri, liikunta ja nuorisotoimi) johtajana. Hienoa, että Tommi laittoi luonnostelemansa kuvan twitteriin nähtäväksi ja kommentoitavaksi. Kuva inspiroi minuakin.

Laition kuva toi minulle mieleeni muiston nuoruudestani ja siitä, kun teatteri tuli käymään yhteen Jyväskylän lähiöön ja lähiöjätkien elämään. Taisin olla itse siinä 13- tai 14-vuoden kieppeillä. Porukkamme vietti aikaa yhden perhepuiston ympäristössä. Suurin osa tupakoi, alkoholia kokeiltiin, koulusta lintsaus oli arkea ja vanhimmat kaverit olivat saaneet jo tuomioita rikoksista. Taisipa joku olla ollut jo vankilassakin.

Yhtenä kesänä perhepuistoon tuli joku nuorten aikuisten teatteriryhmä. En nyt muista tarkalleen mistä näytelmä kertoi, mutta ainakin meitä pyydettiin katsomaan pilviä. Sen muistan, että tämä normaalisti meluava nuorisojoukko katsoi näytelmää aivan hiljaa ja keskittyneesti. Näytelmä teki suuren vaikutuksen ja muistan olleeni haikein mielin, kun teatteriryhmä lähti puistostamme pois.

Jos katsotaan Laition kuviota, teatteri oli "hyvä sisältö", joka  tuli aivan uuteen paikkaan. Näytelmä sai ainakin "mielen liikkeelle" ja kosketti hyvällä tavalla mieltä ja toi ainakin hetkeksi "hyvinvointia". Eikä ainoastaan hetkeksi, koska tämä muistijälki on kestänyt yli 30 vuotta.

Helsingissä uudella kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla on huikea mahdollisuus tuottaa esimerkiksi juuri nuorille ja vaikkapa nuorisotaloille saakka hyvinvointia lisäävää toimintaa esimerkiksi kulttuurin, taiteen ja liikunnan keinoin.

T. Laition kuva, miksi Helsingissä kannattaa panostaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan. Kuvakaappaus Twitteristä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Paras Palvelija Suomesta

Kävin katsomassa tänään pari vuotta Helsingin Kaupunginteatterissa esitettyä Palvelija-näytelmää. Näytelmän on kirjoittanut Kari Hotakainen ja sen ovat ohjanneet Martti Suosalo ja Raila Leppäkoski. Ainoana näyttelijänä oli Martti Suosalo.

Menin katsomaan näytelmää tietysti blogini-teeman takia*. Ajatuksena oli mennä mieli ja sydän avoimena katsomaan, mitä palveluihin liittyviä ajatuksia näytelmä herättäisi.

Kyseessä on hieno näytelmä, joka kertoo palvelemisesta mutta myös ihmisen ytimestä - mitä ihmisestä jää jäljelle, jos sitä puristetaan kuin puolikasta sitruunaa.

Hyvän palvelijan tunnuspiirteisiin kuuluu ainakin hyvä myötätunto ja kyky eläytyä asiakkaiden maailmaan. On tärkeää ymmärtää, miten asiakas ajattelee ja kokee sekä mitä hän haluaa tehdä. Pitkää pinnaa tarvitaan myös.  Nämä ovat perusasioita hyvälle palvelijalle sekä lähtökohtia toimivien palveluiden kehittämiselle. Esitys havainnollisti myös sen, että palvelutyöstä riippuen vuosien palvelu saattaa näkyä kehossakin ja sen asennoissa.

Ehkä parasta kuitenkin oli taas kerran nähdä ja todeta, kuinka taitava näyttelijä Martti Suosalo on. Ihan hirmu taitava. Mielestäni hän liittyy johonkin sellaiseen suomalaiseen "designiin" kuin näyttelijä Sulevi Peltolakin. Itseä ei tarvitse korostaa. Mieluummin tekoja kuin puheita. Jos jollekin ulkomaalaiselle haluaisin näyttää mielestäni parasta Suomesta, olisi se Suosalon näytteleminen.

Palvelija-näytelmä oli minun mieleeni ja lähes yhtä hyvä kuin Espoon kaupunginteattereissa esitetyt Esitystalous 1- ja 2-näytelmät. Ensimmäisessä Suosalo näytteli kaupunginjohtoa auttavaa konsulttia ja toisessa itse kaupunginjohtajaa.

*Pääsin katsomaan esitystä bloggarina maksutta.



Palvelija Martti Suosalo.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Vankiräppärit telkussa

Keskiviikkona Ylen aamu-tv:ssä esiintyi D.S.G räpkokoonpano, jonka jäsenistä kaksi on vielä vankilassa.  He esittivät oman kappaleensa. Esityksen jälkeen toimittaja haastatteli esiintyjiä. Korvaani särähti, kun bändiltä udeltiin, miltä tuntuisi esiintyä Stadionilla?

Ajattelin, että miksi muka pitäisi päästä Stadionille. Minusta ainakin on hienoa, että tämä kokoonpano on saanut tehtyä hienon kappaleen. Hienoa on sekin, että he ovat päässeet telkkariin. Harva orkesteri pääsee televisioon esiintymään. Tietysti toivon, että kyseiset räppärit menestyvät ja voisivat jopa elättää itsensä musiikilla, vaikka harva siihen pystyy. Tietysti he saisivat täyttää Stadionin, mutta tämä juttu on mahtava jo sellaisenaan.

Minusta on hienoa, että räp-musiikista on tullut itseilmaisun kanava vankilamaailmaankin. Musiikki, kuten muukin taide auttaa käsittelemään ja kanavoimaan tunteita. Samalla räpin tekeminen auttaa löytämään omaa paikkaa yhteiskunnasta. Räpin tai minkä tahansa musiikin tekeminen on yhteis- ja ryhmätoimintaa.  Itsensä voittaminen oman tarinan kertomisella ja esiintymään uskaltautuminen, ulkopuolinen myönteinen huomio ja julkisuuskin ovat varmasti ihmisille hyväksi. Varsinkin niille, joilla on ollut paljon kurjia kokemuksia.

Jonkinlaisena itsetunnon kasvuna ja takaisin antamisena tai hyvittämisenä voi nähdä sen, että D.S.G on menossa tekemään räppiä yhdessä kehitysvammaisten räppiryhmän kanssa. Heidän on tarkoitus tehdä myös Lastenklinikan syöpäpotilaille oma räppi.

Vankiloissa on tehty ennenkin muun muassa räppiä, kuten Pykälässä-kappale. Se syntyi Hämeenlinnan vankilan  musiikkityöpajassa. Pykälässä-räpin tekoa ohjasi teatteriopettaja Annukka Valo.

Myös lastenkodeissa on tehty räppiä. Helsingissä nuorten kanssa musiikkia ovat tehneet ainakin Tommy Lindgren, Asa, Steen 1 ja muistaakseni Palefacekin.

Hienoja taide- ja kulttuurilähtöisiä hankkeita on vankilassa tehty myös teatterin keinoin. Hämeenlinnassa kahdeksan naisvankia teki vuonna 2009 yhdessä ammattiohjaan kanssa Hämeenlinnan kaupunginteatterin suuressa salissa esitetyn Punahilkka-näytelmän. Viime vuonna Sörnäisten vankilan pitkäaikaismiesvangit tekivät näytelmän Seitsemän broidia Sipoosta. Kovia ja hienoja juttuja ja harmittaa kun itse en nähnyt niitä.

Vaikkei vankeinhoitoa voi oikein palveluksi kutsua, niin mielestäni taide- ja kulttuuri - räppi, teatteri, kirjoittaminen - voisi hyvinkin toimia juuri oikeanlaisena palveluna vangeille tai ainakin osalle heistä. Ainakin, jos halutaan että vankilan tehtävänä olisi jokin muu kuin tuomitun päätyminen entistä syvemmälle rikollisuuden maailmaan.

                                             Kuvakaappaus Yle.fi -sivuilta olevalta videolta.