Passi kourassa Ärrältä kotiin

Kyllä on aika muuttunut passin uusimisen kanssa. Ennen piti mennä ruuhkaiselle poliisilaitokselle valokuvien kanssa ja passi piti vielä erikseen noutaa poliisilaitokselta. Nykyään lähes koko homman voi monesti hoitaa sähköisesti.

Sähköisesti tilattu passi on halvempikin kuin poliisilaitokselta hankittu passi, vaikka osansa passin hinnasta saa sen R-Kioskille vievä Schenker Express sekä passit jakava R-Kioski.

Sähköinen passin uusiminen onnistuu, jos on käynyt enintään kuusi vuotta aiemmin antamassa sormenjälkensä passia varten eivätkä sormenjäljet tai henkilötiedot ole muuttuneet. Tällöin passin uusimisprosessi menee yksinkertaisesti näin:

1. Käy kuvattavana valokuvaamossa, joka lähettää passikuvasi sähköisen järjestelmän kautta poliisille.

2. Täytä hakemus verkossa: www.poliisi.fi/asiointipalvelu. Tunnistaudu asiointipalveluun verkkopankkitunnuksilla. Liitä hakemukseen kuvatunnus, jonka sait valokuvaamosta. Maksa hakemus samalla verkkopankissa.

3. Nouda passi lähimmästä R-Kioskista. Minulle passi tuli kahdeksassa päivässä. Siitä, että passin voi noutaa, muistutettiin sekä tekstiviestillä että sähköpostilla. Helppoa.

Jäin miettimään, miksei samoilla tiedoilla kuten valokuvalla, sormenjäljillä ja allekirjoituksella pysty hakemaan virallista henkilökorttia. Se olisi ainakin toistaiseksi Euroopan unionin alueella riittävä matka-asiakirja ja mahtuisi lompakkoon paremmin. Mieluusti olisin hankkinut senkin samalla, jos ei pitäisi sitä varten erikseen lähteä käymään poliisilaitoksella.

Passin saa nykyään näppärästi.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Hyvä Supercell!

Helsingin Sanomissa oli 14. marraskuuta juttu, jossa oli laskettu, että Supercell-peliyhtiö tulee maksamaan vuodelta 2014 Helsingille yhteisöveroja 62 miljoonaa euroa. Summan arvellaan olevan suurin, mitä 2000-luvulla yksikään yritys on maksanut. Vuodelta 2013 Supercell maksoi yhteisöveroja 24 miljoonaa euroa.

Verosummat on aikamoisia, kun ajatellaan, että kyseessä on mobiilipelejä tekevä yritys, jolla on Suomessa 150 työntekijää. Kaiken lisäksi yritys perustettiin vasta vuonna 2010.

En tiedä minkälaista veropolitiikkaa Supercellissä on mietitty ja minkälaiset verokonsultit ovat audienssia pyytäneet tarjoten win-win-ratkaisuja. Helposti tulee kuitenkin kuva suoraselkäisestä ja yhteiskuntavastuuta mielellään kantavasta yrityksestä. Yritys ja sen johtohahmot ovat saaneet paljon julkisuutta veropolitiikastaan eikä veronmaksua ole kukaan ainakaan julkisesti kehdannut kritisoida. Enkä minäkään aio sitä kritisoida vaan päin vastoin.

Noilla Supercellin verosummilla on tuotettu ja tuotetaan julkisia palveluja, on lisätty ja lisätään yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua ja pidetään yllä yhteiskuntarauhaa. Supercell on tuonut myös uskoa suomalaiseen peliosaamiseen ja laajemminkin koko digitoimialaan.

Tietenkin jotain harmia yhtiön pelit ovat tuoneet mukanaan. Liian innokkaita pelaajia ainakin pelaajien lähipiirin mielestä.

Toivottavasti pelit myyvät yhtä hyvin jatkossa eikä pelimaailman arvaamattomuus pääse vaikuttamaan yhtiön verojalanjälkeen.



Hyvä Supercell. HS 14.11.2015 A27

Terveyskeskus joka toimii

Kun parhaillaan piirrellään Suomen kartalle sote-alueiden rajoja, osallistun minäkin kertomalla hieman miten hyvin ainakin meidän perheen lasten kohdalla kunnan terveyskeskuksen ja neuvolan palvelut toimivat.

Olemme olleet Helsingin kaupungin Pihlajamäen terveyskeskuksen asiakkaita niin kauan kun lapsia on ollut eli noin seitsemän vuotta.

Olemme käyttäneet neuvolan palveluita, lastenlääkäreiden palveluita sekä lasten terveydenhoitajan palveluita.

Neuvolan asiakkaita olimme jo perhevalmennuksessa. Myös raskauden seuranta hoidettiin siellä.

Erityisesti on jäänyt mieleen se, kuinka nopeasti olemme saaneet lääkärille ajan, jos lapsilla on ollut jotain sairautta. Yleensä aika on saatu viimeistään seuraavalle päivälle.

Kun lapsilla on ollut aika lastenlääkärille, on samalla ajalla hoidettu muidenkin reseptit tai vastaavat. Kun esikoisellamme oli korvatulehdus, joka ei ollut kipeä, varattiin uusi aika tarkistusta varten, jottei antibiootteja tarvinnut käyttää. Hommat ovat hoituneet nopeasti ja ammattitaidolla, mutta tarkasti.

Myös lasten terveydenhoitaja on ollut aina ihana ja lämmin lapsia kohtaan. Kaikki lapset ovat käyneet samalla hoitajalla ikäkausitarkastuksissa. On mukavaa, kun hän on muistanut muutkin lapset ja heidän tilanteensa.

Vaikka ehkä Pihlajamäen terveysaseman viihtyisyys ei ole ehkä parasta mahdollista, lasten ja perheen terveyspalvelut saadaan nopeasti ja laadukkaasti silloin kun siihen on ollut tarvetta.

Terveyspalvelujen nopeutta ja laatua pitäisi myös koko sote-asiassa korostaa, jottei homma jää vain karttojen piirtelemiseksi.

Pihlajamäen terveysasema kartalla. Kuvakaappaus Palvelukartasta.

Polkuauton ratissa - ajatuksia liikennepuistosta

Olimme viime viikolla Forssassa lasten liikennepuistossa. Puisto on mainio paikka ainakin noin 5-10 -vuotiaille lapsille ja minustakin oli mukava ajaa isolla myös aikuisille säädettävällä polkuautolla. Taisin olla kylläkin ensimmäisiä aikuisia, jotka autoilla ajoivat - ainakin työntekijöiden ilmeet olivat sen verran huvittuneita. Liikennekaupungin käyttö on kävijöille maksutonta - kiitos Forssan kaupungille.

Liikennepuisto on noin hehtaarin kokoinen alue. Ajotiet menevät alueen ympäri ja keskellä on risteäviä teitä sekä ihan oikeat liikennevalot.  Puiston toimintaa oli ainakin tuona päivänä järjestämässä kaksi tai kolme nuorta kesätyöntekijää. En ole ihan varma oliko työntekijöitä kaksi vai kolme, kun ainoastaan kaksi nuorista jutteli asiakkaille eikä työntekijöillä ollut mitään merkkiä tai asua, josta heidät olisi tunnistanut työntekijäksi. Toinen työntekijäksi tunnistamani nuori kertoi ajo-ohjeet ja toinen kävi välillä ohjaamassa liikennettä.

Palvelu oli jo sellaisenaan aivan mainio ja varsinkin kuusivuotias lapsemme oli aivan onnessaan. Liikennepuistoon palaamme varmasti uudestaan.

Äkkiseltään tuli mieleen muutama asia, kuinka liikennepuiston palvelua voisi entisestään parantaa. Ehkä näistä osaa jo toteutetaankin ja on huomioitava, että meidän käyttökokemuksemme perustuu vain yhteen noin 1,5 tunnin visiittiin. Ymmärrän senkin, ettei kunnalla ole kovin paljon resursseja tämän toiminnan tuottamiseen. Luulenpa kuitenkin, että liikennepuistossa olevilla nuorilla olisi varmasti edellytyksiä näiden toteuttamiseen ja enempäänkin pienellä ohjauksella.

1) Työntekijöillä voisi olla yhtenäiset työasut tai ainakin jokin merkki, jotta satunnainenkin kävijä tunnistaisi työntekijät - työasu esim. työpaita voisi olla myös nuorille symboli siitä, että me tuotamme tätä palvelua. Myönnän, että esimerkiksi poliisin asuun pukeutuminen ei nuorille ehkä olisi kovin "kova juttu", mutta se tekisi taatusti vaikutuksen lapsiin.

2) Käytössä voisi olla jonkinlainen ajokorttisysteemi leikkimielisine ajokokeineen uusille kävijöille. Vanhoille kävijöille voisi olla jonkinlainen tarrasysteemi eli keräämällä ajokorttiin käyntikerroista tarroja, voisi tietyllä tarramäärällä saada esimerkiksi ajomestarin tittelin.

3) Erilaisia taitoajoratoja ja -testejä voisi järjestää esimerkiksi osana erilaisia teemaviikkoja (taitoajo, liikenneturvallisuus, ekologinen ajaminen, ensiapu, joukkoliikenne tms.).

4) Koska liikennepuisto on niin upea, voisi kauden avajaisia ja päättäjäisiä juhlistaa jotenkin.

5) Liikennepuistolla voisi olla kummeja - ainakin minuun olisi pikkupoikana tehnyt vaíkutuksen rekkakuskit, roskakuskit ja palomiehet. Kummeina voisi olla  myös poliisi, taksikuski, bussikuski, moottoriurheilijoita - henkilöitä, jotka voisivat toimia liikennekasvatuksen malleina. Myös autokorjaajat ja autonasentajaksi opiskelevat voisivat toimia kummeina. Kummit voitaisiin nimetä ajokauden avajaisissa keväällä ja heitä voitaisiin käyttää viestinnän ja markkinoinnin kasvoina. Kummit voisivat ojentaa palkinnot esimerkiksi paljon liikennepuistossa käyneille ajomestareille syksyllä ajokauden lopussa.  Kummeina voisi olla myös yrityksiä, jotka haluavat tukea liikennekasvatusta. Nyt isoimmissa polkuautoissa oli joidenkin yritysten mainoksia - ehkä ko. yritykset tukevatkin jo liikennekaupungin toimintaa. Kummit voisivat tuoda ideoita koko liikennekaupungin kehittämiseen.

6) Liikennepuistoa voisi hyvinkin markkinoida paljon laajemmin osana Forssan kaupungin kesätarjontaa - sen verran hieno paikka se on. Toisaalta käyttäjille on mukavaa, kun liikennepuistossa on tilaa ajella. Pitäisi siis määritellä paljonko on sopiva määrä puiston käyttäjiä kerralla - myös pieni parkkipaikka rajaa kävijämäärää, jos ei ole osoittaa muuta parkkipaikkaa.

7) Nuorten kesätyöntekijöiden ideat, avaukset ja kiinnostuksen kohteet tulisi ottaa huomioon ja kannustaa heitä näin palvelun kehittelyyn ja toteuttamiseen. Näin kesätyöpaikka voisi oikeasti antaa nuorille paljon ja kasvattaa monella lailla ja monelle alalle uusia asiakaspalvelijoita.

8) Liikennekaupungin mahdollisista tapahtumista ja yksittäisen päivän kulusta voisi tehdä palvelukuvaukset ja näin jäntevöittää liikennekaupungin toimintaa ja auttaa nuoria kesätyöntekijöitä työssään. Olen aiemmassa blogeissani kirjoittanut miksi ja miten palvelut kannattaa kuvata.

9) Vaikka lasten liikennekaupunki -palvelu ei ole kunnan ydintoimintaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja kestävyysvajeeseen liittyvien keskusteluiden yhteydessä, liikennekaupunki voisi olla isossa konkreettisessa roolissa lasten liikennekasvatuksessa ja muutenkin lasten kasvatuksessa. Se on myös varmasti merkityksellinen paikka lapsille ja lapsiperheille - niin forssalaisille kuin satunnaisille vierailijoillekin. Ainakin meille se oli yksi kesän 2015 kohokohdista.

Ps. On nuo uudet polkuautot kyllä hyviä. :-)

Vihreillä valoilla saa ajaa!

Hyvä sairaanhoitaja ja ammattietiikka

Tässä kovan ja lähes viikon kestäneen vatsaflunssan (huhhuh) toipumisvaiheessa ajatukseni siirtyivät terveydenhoidon puolelle ja ammattietiikkaan.

Sairaanhoitajan hyvin toteuttamasta ammattietiikasta minulla on omakohtaista kokemusta. Kymmenisen vuotta sitten jouduin päivystykseen, kun sydämeni rytmissä oli lääkärin mukaan jotain häikkää. Jouduin jäämään yöksi Malmin sairaalaan, seuraavana päivänä todettiin sydämeni olleen täysin kunnossa. Sairaalavisiitin aikana minuun teki suuren vaikutuksen miten ystävällisiä sekä mies- että naissairaanhoitajat olivat potilaille. Esimerkiksi minua vastapäätä oli nainen, joka oli lähes tiedottomassa tilassa ja tästä huolimatta potilasta puhuteltiin hyvin kohteliaasti rouvaksi. Tämä on tietysti koulutuksessa painotettu asia, mutta silti se teki minuun vaikutuksen.

Hyvää ammattietikkaa voisi toivoa myös sotea tekeville pukumiehille ja jakkupukunaisille. Toivottavasti joku soten suunnittelijoista on joskus kokenut jonkin vakavan sairauden ja viettänyt aikaa sairaalassa ja ymmärtäisi, mitä tarkoittaa, että potilas on kaiken keskiössä. Sairaiden ja tietysti myös sosiaalipalveluiden asiakkaiden pitäisi saada olla voimiensa mukaan suunnittelemassa sotea ja muutenkin sairauden- ja terveydenhoidon ja sosiaalityön palveluita - se olisi myös eettisesti oikein. Pienen kokemuksen usein vaihtuvista hoitajista antoi minulle se, että kerroin vatsaflunssan hoidosta saman tarinan kolmelle eri työterveyshoitajalle. Vatsan väänteiden kuvailu alkoi jo tympiä viimeisellä kerralla.

Veri analyysiin.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe

Herranjestas - liikaa liikuntakavereita

Helsingin Sanomien 17.4.2015 mielipidesivulla kritisoitiin Helsingin kaupungin ikäihmisten liikuntakaveritoimintaa huonosta tiedottamista. Otsikkona oli ytimekkäästi "Palveluista on kerrottava paremmin". Ko. palvelusta kirjoittaja ei ollut kuullut, vaikka jo työnsä puolesta hän on yrittänyt pysyä selvillä ikääntyneille tarkoitetuista palveluista.

Vaikka julkisella sektorilla pyritään enemmän ja enemmän panostamaan tiedottamiseen, viestintään ja avoimuuteen, silti tiedottamisen onnistumista ei ehkä arvioida samoin kuin jossain yksityisen sektorin toiminnassa, jossa loppupeleissä tiedottamisen tai viestinnän onnistuminen näkyy tuloksessa. Monella yksityisellä toimialalla käytetään paljon voimavaroja viestintään, tiedottamiseen ja lobbaukseenkin.

En sen tarkemmin tiedä liikuntakaveritoiminnasta, mutta joskus julkisella sektorilla tiedottamista ei ehkä tehdä paremmin siksi, että toiminta on kokeiluvaiheessa eikä olisi resursseja vastata palvelun kasvavaan kysyntään. Voi olla niinkin, että palvelusta ei haluta tiedottaa sen takia, että kysyntä näyttäisi äkkiseltään pelkästään lisäävän kustannuksia. Miltä kuulostaisi esimerkiksi tiedote - Kuntalainen, oletko toimeentulotuen tarpeessa?

Joskus palvelu tai toiminta voi koskea vain tiettyä kaupunginosaa ja tiettyä väestöä siellä. Muistan kuinka olin mukana vuosina 1999 - 2000 Helsinki 2000 kulttuuripääkaupunkivuoden Siilitien tarinat -projektissa, joka toteutettiin nimensä mukaan Siilitiellä. Vaikka omasta mielestämme olimme tiedottaneet paljon projektista, oli alueella silti asukkaita, jotka eivät tienneet mitään kulttuurihankkeestamme.

Palvelusta tiedottamista pitää siis toistaa ja toistaa ja käyttää erilaisia kanavia erilaisille palvelun kohderyhmille - yleistä ja kohdennettua viestintää. Aivan kuten mielipidekirjoituksessa todettiin, esimerksi Internet ei tavoita kaikkia ihmisiä. Kaikki eivät myöskään ole somessa. Sitäkin pitäisi miettiä, mitä vaikutuksia viestinnällä pitäisi olla? Auttaako viestintä siinä, että ihmiset haluavat toimia organisaation toivomalla tavalla. Nämä asiat on otettava huomioon palveluiden kehittämisessä eikä odottaa, että joku muu aikanaan hoitaa palveluista kertomisen.



Kertoisinko palveluista sähköpostilla vai...

vai sittenkin myös ilmapallolla?

Kaupunkisuunnittelu palveluna - käyttäjäkokemukset asuinalueelta

Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on tehdä hyvää kaupunkia. Ko. palvelun asiakkaina ovat nykyiset ja tulevat asukkaat. Palvelun perspektiivi on vuosikymmeniä tai vieläkin pidempi.

Millainen on kaupungin käyttäjäkokemus nyt ja tulevaisuudessa? Tärkeää on, että esimerkiksi liikenne toimii, mutta myös lähiluonto ja palvelut ovat tärkeitä. Kaupungin muuttuminen, aika, kulttuuri, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin kehittyminen, asumisen ja elämän odotukset muuttavat kaupungin käyttäjäkokemusta ja samalla kokemusta kaupunkisuunnittelun onnistumisesta. Tämä voi näkyä esimerkiksi eri alueiden suosion muutoksina.

Tämän viikon (16.1.2015) Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen kirjoitus matkailun huippukokemuksista. Juulia Räikköisen tutkimuksen mukaan yli puolet matkailun huippukokemuksista liittyi tunnetiloihin eli eivät esimerkiksi itse eksoottiseen matkakohteeseen vaan hyvään matkaseurueeseen, ystävällisiin ihmisiin tai omien unelmien toteutumiseen.

Vähän samanlaiset tunnetiloihin liittyvät asiat tulivat mieleen, kun olin 2000-luvun vaihteessa tekemisissä Helsingin Siilitien asuinalueesta kerättyjen tarinoiden kanssa. Alueelta kerätyissä tarinoissa mainittiin tärkeinä asioina esimerkiksi omat lapset ja hyvä yhteisöllisyys muiden vanhempien kanssa. Tähän käyttäjäkokemukseen ei suoraan kaupunkisuunnittelulla helposti päästä, mutta  kaupunki voi tietysti vaikuttaa yhteisöllisyyteenkin omien palvelujensa avulla.

Esimerkiksi Helsingissä leikkipuistot voivat toimia paikkoina, joissa lapset, isät, äidit, mummot ja vaarit voivat tutustua toisiinsa ja samalla syntyy verkostoja, jotka lisäävät myönteistä asuinalueen käyttäjäkokemusta - kiinnittymistä asuinalueeseen ja asumisviihtyisyyttä.

Myös esimerkiksi liikuntapaikat ja -seurat, koirapuistot, puistot, metsiköt- ja metsäreitit, päiväkodit, koulut, asukastalot, yhdistykset, pubit ja erilaiset tapahtumat voivat toimia asuinalueella käyttäjäkokemukseen ratkaisevasti vaikuttavina tekijöinä.

Asuinalueen käyttäjäkokemusta voi myös pohtia eri asukasryhmien näkökulmasta. Millaiset asiat vaikuttavat esimerkiksi lasten, nuorten, perheellisten, sinkkujen, vanhusten, naisten, miesten käyttäjäkokemukseen eli tuntemuksiin asuinalueestaan.

Jokainen voi miettiä, mikä juuri itselle on merkittävintä ja vaikuttaa eniten omalla asuinalueella käyttäjäkokemukseen.

Luistelukentät ja leikkipuistot ovat meille mieleen.