Muistatko vielä korvalappustereot?

Olen välillä hieman huvittuneena itsekseni nauranut sille innostukselle, jolla esimerkiksi Ikean tuloon omalle seudulle on suhtauduttu. Ainakin Vaasaan ja Raaheen on toivottu Ikeaa niin paljon, että sen puolesta on kerätty nimiä adressiin. Nimien kerääminen osoittaa vahvaa kiintymystä kauppaa kohtaan.

Mutta, mutta. Eipä muuten meikäläistä naurattanut yhtään, kun huomasin oman Spotify-liittymäni menneen pankin vaihdon yhteydessä jumiin, kun en ollut maksanut vajaan kympin kuukausimaksua. Jotenkin maksupalvelu ei toiminut enkä saanut heti syötettyä uusia maksutietoja Spotifyihin. Kyllä minua ainakin hiukan ahdisti. Sehän kertoo vahvasta suhteesta palvelua kohtaan. Tämä katko osoitti ainakin sen, että ko. musiikkipalvelu on minulle mieleinen ja että musiikki näyttelee arjessani tärkeää roolia.

Muutenkin Spotify on uskomattoman hyvä palvelu ja on suoranainen ihme, että se on onnistunut lyömään itsensä läpi musiikkibisneksessä. Nykytilanne on iso muutos aikoihin, jolloin kuuntelin korvalappustereoilla kasetteja ja myöhemmin cd-levyjä. Välillä loppuivat patterit ja välillä oli väärät musiikit mukana. Nyt on isot levykokoelmat kätevästi kännykän kautta saavutettavissa, eikä kasetteja tai levyjä tarvitse kuljettaa mukana. 

Onneksi vihdoin ja viimein palvelu otti luottokortin tiedot vastaan ja nyt rokki taas soi ja elämä maistuu ;-).

Musiikkipalvelu Spotifyn logo.

Ps. Käyhän tykkäämässä juttua Palveluksessanne-blogin Facebook-sivulla. Maksan marraskuun ajan jokaisesta tykkäyksestä vähintään 50 senttiä Palveluksessanne-blogin Pelastakaa miehet -syöpäkampanjaan. http://oma.syopasaatio.fi/pelastamiehet/5-7176

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/ Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Treffeille metrosta

Viime lauantaina (18.11.2017) avautui pitkän odotuksen jälkeen länsimetro. Se on iso asia pääkaupunkiseudulle ja tietysti Espoolle. Itse asiassa se on niin iso asia, että sitä on edes vaikea ymmärtää. Se tulee ohjaamaan ihmisten arkea, liike-elämän ratkaisuja ja rakentamista monin tavoin.

Minäkin lähdin perheen kanssa heti avajaispäivänä tätä odotettua ihmettä katsomaan. Oli kiva nähdä, että metroreitin avautumista juhlittiin sille kuuluvin riitein. Jotkut ihmiset olivat pukeutuneet oransseihin vaatteisiin. Jonkun rintamerkissä luki teksti "Minä uskon länsimetroon". Iloinen ja ihmettelevä tunnelma oli vallannut ihmiset. Osa matkustajista hyppäsi metrosta pois jokaisella uudella upealla asemalla ikään kuin ottaen uutta tilaa ja samalla metroa haltuun. Me ajoimme suoraan Tapiolaan, jossa vaihdoimme Matinkylään menevään metroon.

Parikymmentä vuotta metroa käyttäneenä kokemukseni on, että  metro on nopea, täsmällinen, yksinkertainen ja varma menopeli. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta metrossa matkustaminen on myös turvallista.

Olen kokenut metrossa monenlaista yhteyttä kanssamatkustajien kanssa. Muiden ihmisten läsnäolo on kohottanut mielialaakin. Ja olenpa nuorempana poikamiehenä käynyt laskujeni mukaan ainakin kolmen eri ihmisen kanssa treffeillä, tavattuani heidät metrossa. Tätä ei varmastikaan tapahdu, jos köröttelee autolla tai polkee pyörällä töihin. :-)

Länsimetro avautui 18.11.2017. Tunnelmaa Matinkylässä.

JK 
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Pop Up -rokotuksia Liikuntamyllyssä

Viime viikon tiistaina sattui iloinen yllätys mennessäni Myllypurossa sijaitsevaan Liikuntamyllyyn treeneihin. Huomasin nimittäin sattumalta käytävän varrella influenssarokotuspisteen. 

Kello oli jo lähellä kuutta, rokotuspiste oli sulkeutumassa eikä jonoja enää ollut. Koska tiesin kuuluvani riskiryhmään läheisteni kautta, kävelin sisään, vedin hihan ylös ja sain piikin käteeni. Sitten kävelin ulos ja jatkoin matkaani treeneihin.

Pitkän päivän tehneitä rokottojia nauratti, kun kerroin, että tämähän on varsinainen Pop Up -rokotuspaikka. Veikkaan, että olin päivän iloisin asiakas. Samalla minun seuraavan päivän aikataulustani poistui erillinen rokotuksessa käynti.

Helsingin Sanomissa olikin 9.11.2017 juttua, että tänä vuonna influenssarokotukset olikin keskitetty neljään paikkaan. Lehtijutussa jotkut haastateltavat kritisoivat, että he olisivat mieluummin käyneet omalla terveysasemallaan rokotuksessa. 

Minusta tuollaiset rokotukset on hyvä viedä sinne missä ihmiset muutenkin liikkuvat, mutta ehkä rokotuksia olisi hyvä antaa myös terveyskeskuksissa. Onneksi näin on tehty tänäkin vuonna. Hyvä rokotuskokeilu, joka kannattaa arvioida huolella.

Pop Up -rokotuspaikat rules.

16.11.2017 tekstiin lisätty lause: Onneksi näin on tehty tänäkin vuonna.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Vientiä maahan, jossa on pian enemmän asukkaita kuin USA:ssa

Eräs nigerialainen ystäväni on kertonut, kuinka monet hänen Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneet maamiehensä ovat lähteneet pois Suomesta, esimerkiksi Englantiin, koska Suomesta ei ole löytynyt koulutusta vastaavaa työtä.

Olen jäänyt miettimään, miten tätä aivovuotoa voitaisiin estää. Varmasti monessa yrityksessä on edelleen kynnystä palkata vieraan kulttuuritaustan omaavia. 

Yhtenä syynä voi olla myös se, että Suomessa ei vielä oikeasti ymmärretä Afrikan taloudellisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Nigeria ei ole mikään pieni maa. Väestöennusteiden mukaan se tulee ohittamaan asukkaiden määrässä Yhdysvallat vuonna 2050. Silloin siellä on noin 391 miljoonaa asukasta (US Census Bureau). Nyt Nigeriassa on lähes 191 miljoonaa asukasta (lue lisää täältä). Eiköhän sieltäkin voisi saada vientituloja Suomeen. Toisaalta moni suomalainen tuote ja palvelu voisivat edistää koulutus- ja elintasoa sekä hyvinvointia Nigeriassa.

Jos Afrikka liiketoiminnan mahdollisuutena kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä vaikkapa Tekesin Beam - Business with Impact -ohjelmaan. Ja tietoa saa varmasti myös niiltä afrikkalaisilta, jotka asuvat Suomessa.

Vastaavaa osaamisen hyödyntämistä ja vientimahdollisuuksia olen miettinyt Intiasta ja sitä käsittelevä blogiteksti on Osaajia miljardimarkkinoille.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Arvostaako nobelisti sinnikkyyttä

Vaikka nobelisti on fiksu, joskus hänen kanssaan voi olla eri mieltä.

En ole sama mieltä siitä, että nobelisti Bengt Holmströmin mielestä yhdeksännellä kerralla lukemaan oikeustiedettä päässyttä opiskelijaa ei kannattaisi ihailla. Hänen  mielestään noin monta vuotta opiskelemaan yrittäminen on kansantalouden näkökulmasta turhaa. (HS 26.9.2017). Holmström mietti, että minkälainen juristi tulee henkilöstä, jolta vie noin kauan päästä opiskelemaan.

Kyseenalaistaa toki sopi, ja kansantalous on yksi hyvä näkökulma aiheeseen.  Nobelistin kannattaisi kuitenkin olla kyseenalaistamisessaan varovainen, jos hän ei tiedä millainen on hakijan tausta ja mitä muuta hän on tänä aikana tehnyt.  Siitäkään ei voi olla varma, millainen juristi tästä hakijasta tulee. Voi tulla huono, hyvä tai ihan "huippu". Toki paljon riippuu siitä, miten ja kuka  menestyksen lopulta arvottaa ja milloin. Alkuun menestystä arvioi oppilaitos, sitten työnantaja, myöhemmin asiakkaat, verottaja, kansantalous ja jossain vaiheessa ehkä lapset.

Jokainen toki miettii omassa elämässään tavoitteitaan ja yrittämisiään henkilökohtaisesti. Olen itse mieltynyt filosofi Frank Martelan suhdelo-käsitteeseen. Sen mukaan jokainen meistä syntyy, kasvaa ja kehittyy suhteessa toisiin ihmisiin. Näissä suhteissa syntyy käsitys omista kyvyistä ja kiinnostuksen kohteista.

Ainakin nuorella ihmisellä suhdelo vaikuttaa myös siihen, millaiseen ammattiin hän haluaa ja mihin hakee opiskelemaan. Yksinkertaistettuna suhdelo vaikuttaa siihen, hakeutuuko nuori opiskelemaan ammattikouluun tai lukioon ja jatkaako hän vaikkapa korkeakouluopintoihin. Luonnolliselta ja itsestäänselvältä vaikuttava valinta onkin syntynyt suhdelon, taipumusten ja lahjakkuuden pohjalta.

Esimerkiksi kirurgi  tarvitsee hyviä käsityötaitoja. Monestakohan ammattikoulussa käsi- ja silmätyöskentelyltään taitavasta nuoresta voisi tulla myös hyvä kirurgi, jos suhdelo olisi ohjannut heitä lääkäriopintoihin.

Tuntematta sen tarkemmin tuon alussa kuvatun oikeustiedettä lukemaan päässeen opiskelijan taustoja, voi hän olla tulevaisuudessa jollekin lapselle tai nuorelle se suhdelo, joka auttaa elämässä eteenpäin. Ehkä hänen lähipiirissään on joku henkilö, joka on ollut oikikseen hakijalle sisukkuutta rakentava suhdelo. 

Sisukkuutta tarvitaan.

  
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Hyvä paha täydennysrakentaminen

Täydennysrakentamisesta voi olla montaa mieltä ja täydennysrakentamiseen liittyy jo lähtökohtaisesti erilaisia näkökulmia ja konflikteja.

Ristiriitoja voi liittyä näkemyksiin lähiluonnon tuhoutumisesta ja liian tiivistä rakentamisesta. Toisaalta täydennysrakentaminen tuo kasvavaan kaupunkiin lisää asuntoja ja keventää valmiin infran takia kunnan kustannuksia. Uudet asukkaat voivat auttaa palveluiden säilymisessä tai kohentumisessa ja liikenneyhteyksien parantumisessa tai tehostamisessa. Oikeisiin paikkoihin tehty lisärakentaminen voi lisätä myös alueen turvallisuutta - vähentää ns. kuolleita alueita, joissa ihmiset eivät liiku ja jonne on vaikea nähdä.

Olen törmännyt hiljattain ainakin kahteen hyvään täydennysrakentamiskohteeseen. Toinen on Helsingin Siilitiellä ja toinen Viikissä. Kumpikin täydennysrakentamiskohde koostuu 4 - 5 kerrostalosta. Siilitien talot on rakennettu osittain samalle paikalle kuin aiemmin purettu seurakuntatalo ja ne istuvat kohteeseen hienosti. Viikissä kerrostalot on rakennettu melko ruman kuplahallin paikalle ja yhden alueella olevan urheilukentän reunamille.

Edellisessä kappaleessa totesin, että kuplahalli oli mielestäni ruma. Se on mielipideasia ja erilaiset mielipiteet ja faktat sekoittuvat täydennysrakentamiskeskustelussa. Jonkun toisen mielestä kuplahalli oli hieno ja se voi olla mukavilla muistoilla ladattu. Ja olenhan minäkin siellä käynyt salibandya pelaamassa. Täydennysrakentaminen tuo rakentajille liiketoimintamahdollisuuksia. Tontin myyminen voi tuoda yksittäiselle taloyhtiölle rahaa esimerkiksi putkiremonttia varten.

Ehkä täydennysrakentamisen sisään rakennettua konfliktia on helpompi elää, kun tunnistaa eri intressitahot ja huomaa erilaiset näkökulmat. Erilaiset simulaatiomallit (lue esim. Helsingin 3 D-mallia käsittelevä blogiteksti täältä) voivat auttaa ymmärtämään täydennysrakentamisen etuja ja haittoja ja ne voivat vaikuttaa myös suunnitteluunkin.

Ainakin Helsingissä täydennysrakentamiseen liittyvää keskustelua tullaan käymään jatkossakin, sillä jyrkimmän kasvuennusteen mukaan Helsingin väkiluku on vuonna 2050 jo 860 000 (Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2017-2050). Asuntoja siis tarvitaan.

Täydennysrakentamista Siilitiellä.



Täydennysrakentamista Viikissä.

JK
juha.kesanen (at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Sohvalla lasten tukikohtana

Juttelin viime viikolla yhden nuorisoterapeutin kanssa lasten kanssa olemisesta ja esimerkiksi siitä, kuinka lasten harrastuksissa mukana oleminen on yksi keino säilyttää läheiset välit lapsiin ja nuoriin. Hän kertoi myös siitä, kuinka nuoret miehet usein kertovat surullisena vastaanotolla, ettei kotona juuri puhuta.

Puhumattomuuden kierre on vaikea katkaista, varsinkin jos se on kestänyt jo useampien sukupolvien ajan. Tänään (17.10.) Helsingin Sanomissa oli Anu Kantolan kirjoittamassa kolumnissa juttua, kuinka esimerkiksi sota on vaikuttanut tähän puhumattomuuteen ja tunteiden ilmaisuun.

Ehkä puhuminenkin lähtee käyntiin, kun osoittaa olevansa kiinnostunut lapsista ja viettää heidän kanssa aikaa. Pienten lasten kanssa on helpompi olla läheisyydessä. Riittää, kun menee lattialle makoilemaan, niin johan alkaa kaveria tulla kiipeilemään, painimaan ja päälle hyppimään.

Mikko Innasen väitöstutkimuksessa (2001) parhaimpina hetkinä vanhempien kanssa muisteltiin arkista yhdessäoloa ja isien kanssa erityisesti yhdessä puuhaílua. Omat parhaat hetkeni lapsuudessa liittyvät isän kanssa yhteiseen puuhailuun, vaikkapa eteisessä jalkapallon pelaamiseen tai isän kainalossa television katsomiseen. Aikuisena parhaat muistot liittyvät yhteisiin keskusteluihin, shakin pelaamiseen ja yhteisiin kävelylenkkeihin.

Jos nuorten miesten keskustelun kaipuu on niin kova kuin terapeutti kertoi, pitäisiköhän isien yrittää tätä kaipuuta omalta puoleltaan helpottaa. Hyvä aloitus olisi vaikkapa ajan viettäminen lasten tai nuorten kanssa. Jos sen ihmeempää ei jaksa puuhata, niin sohvalla pötkötellessäkin on kotona ja lähellä käytettävissä, jos lapsilla tai nuorilla on jotain asiaa.

Sohva on hyvä tukikohta.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi