Mainarien jäljillä Okussa

Teimme perheen kanssa kesälomamatkan vanhoille kotikonnuille Outokumpuun. Asuin nimittäin kultaisella 80-luvulla muutaman vuoden siellä. Mielenkiintoista, miten tuohon aikaan elämässä jokainen vuosi oli niin intensiivinen, että voin sanoa itseäni myös jollain lailla kumpulaiseksi. Kävellessäni Kummun katuja hieman haikeana tuntui, että eihän siitä ole kuin hetki, kun täällä asuin, vaikka moni asia on vuosien myötä muuttunut.

Outokumpuhan tunnetaan parhaiten kaivoshistoriastaan. Kaivosvaihe kesti Outokummussa vuodet 1913 - 1989. Itse asuin Kummussa, kun kaivosvaihe oli päättymässä.

Hyvän kuvan Outokummun kaivosvaiheesta saa käymällä Outokummun käytännössä keskustassa sijaitsevassa Vanha Kaivos -elämyspaikassa. Minulle Vanha Kaivos näyttäytyi ja jäi mieleen ennen kaikkea kaivosmuseona ja laittoi ajattelemaan sitä, miten kaupunki voi rakentua kaivostoiminnan ympärille, mitä se tarkoittaa ja millaisia vaikutuksia sillä on. Toiseksi se antoi myös mielenkiintoisen kuvan siitä, millaista kaivosmiesten arki on joskus ollut ja millaisia vaaroja ja riskejä siihen sisältyi. 

Oman lisänsä visiittiin tietenkin toivat omat kokemukseni kaupungista ja sekin, että me pelattiin jossakin kaivosalueen rakennuksista jääkiekkojoukkuueen pelikavereideni kanssa aikoinaan myös sählyä. Myös silloinen lukioni on siirtynyt toisaalta Vanhan Kaivoksen alueelle. Ainutlaatuinen paikka lukiolle.

Suosittelen visiittiä Outokummun Vanhalle Kaivokselle. Pidin siitä, että Vanha Kaivos keskittyy kaivostoimintaan ja mainareiden elämään Outokummussa, vaikka myös lasten tarpeet on huomioitu esimerkiksi isoilla ja monipuolisilla leikkipaikoilla. 

                                              

  Kuva otettu kaivosmuseon tunnelista.

JK 

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne 

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

 

Striimausta palvelutaloihin

Olin viime perjantaina käymässä Helsingin kaupunginmuseossa Aleksanterinkadulla ja osallistuin opastetulle kierrokselle. Hiljattain valmistuneeseen museoon on vapaa pääsy ja sen luulisi laskevan kynnystä käväistä vaikkapa ihan pikaisesti tutustumassa Helsingin historiaan.

Jo sisääntuloaula ja oleskelutilat on tehty uudenlaisella tavalla viihtyisiksi. Sinne voi vaikka mennä pitämään palaveriä. Oli kiva kuulla, että kansainvälisiä palkintojakin pokannut museo on miettinyt palvelumuotoilun näkökulmasta esimerkiksi asiakasprofiileja ja heidän tarpeitaan. Tunnistin itseni selvästi Helsingin rakastajaksi.

Kierrokselta jäi mieleen erityisesti Lasten kaupunki -näyttely. Siellä oli esimerkiksi vanha 1930-luvun koululuokka vanhanaikaisineen pulpetteineen. Lapsille oli myös vanhanaikaisia vaatteita, joita pystyi pukemaan päälleen.

Lasten kaupungissa oli tehty yksi huone 1970-luvun mummolaksi. Tuon ajan tyypilliset esineet ovat kuulemma herättäneet paljon ihmisten muistoja. Mummolan huoneessa oli ikkuna ja siitä näkyi Siilitien kerrostaloja. Mummola oli siis Siilitiellä. Tämä lämmitti tietenkin mieltäni, koska olen ollut mukana keräämässä alueelta tarinoita, myös mummoilta, ja ne tuotiin myös laajemmalle yleisölle Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemassa kirjassa Siilitien tarinat. Kirjoituksia kaupunkielämästä (2002).

Opas muuten kertoi, että Lasten kaupungissa saattaa melutaso nousta välillä niin korkeaksi, että työntekijöitä joutuu kierrättämään. Sen voi kyllä uskoa. Museossa on kuulemma työntekijöitä, jotka ovat perehtyneet lastenmuseotoimintaan. Sekin kuulostaa hienolta.

Aikakone-näyttelyssä pääsi kokeilemaan virtuaalilaseja. Itsekin kokeilin niitä vasta toista kertaa. Ja ainakin korkeimmista paikoista laseilla katsoessani hieman huimasi.

Uudenlainen museo on siis toiminnallinen eikä pölyttynyt vanhojen tavaroiden arkisto. Parhaiten mummon huoneen lisäksi jäi mieleen se, että vanhassa kansakoululuokassa on pidetty suosittuja koululauluiltoja. Hienointa on ollut, että lauluilta on ainakin kerran lähetetty striimattuna vanhusten palvelutalolle. Näin laulamisen hyvä mieli on jaettu laajemmalle porukalle. Tämän tyyppisen toiminnan toivoisi jatkuvan.

Näkymä Siilitien mummon ikkunasta.

 

Ja tällä se mummo soitteli.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi