Mainarien jäljillä Okussa

Teimme perheen kanssa kesälomamatkan vanhoille kotikonnuille Outokumpuun. Asuin nimittäin kultaisella 80-luvulla muutaman vuoden siellä. Mielenkiintoista, miten tuohon aikaan elämässä jokainen vuosi oli niin intensiivinen, että voin sanoa itseäni myös jollain lailla kumpulaiseksi. Kävellessäni Kummun katuja hieman haikeana tuntui, että eihän siitä ole kuin hetki, kun täällä asuin, vaikka moni asia on vuosien myötä muuttunut.

Outokumpuhan tunnetaan parhaiten kaivoshistoriastaan. Kaivosvaihe kesti Outokummussa vuodet 1913 - 1989. Itse asuin Kummussa, kun kaivosvaihe oli päättymässä.

Hyvän kuvan Outokummun kaivosvaiheesta saa käymällä Outokummun käytännössä keskustassa sijaitsevassa Vanha Kaivos -elämyspaikassa. Minulle Vanha Kaivos näyttäytyi ja jäi mieleen ennen kaikkea kaivosmuseona ja laittoi ajattelemaan sitä, miten kaupunki voi rakentua kaivostoiminnan ympärille, mitä se tarkoittaa ja millaisia vaikutuksia sillä on. Toiseksi se antoi myös mielenkiintoisen kuvan siitä, millaista kaivosmiesten arki on joskus ollut ja millaisia vaaroja ja riskejä siihen sisältyi. 

Oman lisänsä visiittiin tietenkin toivat omat kokemukseni kaupungista ja sekin, että me pelattiin jossakin kaivosalueen rakennuksista jääkiekkojoukkuueen pelikavereideni kanssa aikoinaan myös sählyä. Myös silloinen lukioni on siirtynyt toisaalta Vanhan Kaivoksen alueelle. Ainutlaatuinen paikka lukiolle.

Suosittelen visiittiä Outokummun Vanhalle Kaivokselle. Pidin siitä, että Vanha Kaivos keskittyy kaivostoimintaan ja mainareiden elämään Outokummussa, vaikka myös lasten tarpeet on huomioitu esimerkiksi isoilla ja monipuolisilla leikkipaikoilla. 

                                              

  Kuva otettu kaivosmuseon tunnelista.

JK 

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne 

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

 

Talvivaara, Sotevaara ja palvelupaineet

Maanantai-iltana tuli mielenkiintoinen dokumentti Talvivaaran nikkelikaivoksesta ja sen koko elinkaaresta muistaakseni aina syksyyn 2016 asti (Dokumenttiprojekti: Nälkämaan Sampo + Epilogi, löytyy Yle Areenasta). Dokumentti herätti monenlaisia ajatuksia.

Talvivaaran kaivoksen avaamisen nähtiin tuovan monenlaista hyvää, ainakin työpaikkoja ja rahaa Nälkämaahan. Ei siis ihme, että kaivoksen pikaista avautumista toivottiin monella suulla Kainuussa. Osa äänistä oli kyllä kriittisiä juuri ympäristövaikutuksista.

Toisaalta hanke oli niin suuri ja monialainen, että esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioiminen ei varmaankaan ollut helppoa ja pieleenhän ne sitten menivätkin ainakin siitä näkökulmasta, että jätevesialtaat eivät riittäneet ja myrkyllisiä jätevesiä pääsi lähivesistöihin.

Julkisen palvelun eli ympäristöviranomaisten näkökulmasta katsottuna voi jälkikäteen miettiä, että oliko ympäristövirkamiehillä riittävästi osaamista arvioida esimerkiksi Talvivaaran ympäristösuunnitelmia ja oliko heillä riittävästi aikaa tehdä kaivostoimintaan liittyviä ympäristöarvioita. Tällaisia Talvivaaran kaltaisia hankkeita ei yhdelle virkamiehelle tule uran aikana kovinkaan monta, joten niissä on varmasti riittänyt ihmettelemistä. Voisiko tehdä niin, ja ehkä näin tehdäänkin, että tällaista vaikkapa kaivoksiin liittyvää osaamista keskitettäisiin tietyille asiantuntijavirkamiesryhmille.

Yleisemminkin julkiseen palveluun voi tulla julkista painetta siitä, että byrokratia on mukamas niin hidas, että se pilaa kaiken. Painetta voi tulla myös niin poliittiselta- kuin virkamiesjohdoltakin, joka voi olettaa, että asiasta pitäisi tehdä pikaisesti tietynlainen päätös. Esimerkiksi Talvivaaran ympäristöluvan lopputulos olisi voinut olla jo naulattu etukäteen tietynlaiseksi ja sille olisi pitänyt vain tehdä sopivat perusteet.

Ei ole helppoa olla itsenäinen asiantuntijavirkamies. Lunta tulee tupaan joko byrokratian hitaudesta tai sitten löperyydestä ja osaamattomuudesta, jos jokin menee pieleen.

Moneen virkamiespalveluun kohdistuu painetta ja painostusta. Painostaja voi olla yhtä hyvin niin päihdeongelmainen kuin liituraitapukuihin sonnustautunut yrityksen lakimiestiimi. Molemmissa tapauksissa organisaation täytyy tiedostaa ja käsitellä palveluihinsa liittyviä painostusasioita, jotta se voi tukea työntekijöitään ja tehdä työnsä hyvin.

Tämä painostusnäkökulma pitää olla tietoisena esillä myös silloin, kun rekrytoidaan ja perehdytetään uusia työntekijöitä sekä mietitään sitä, miten esimiehet voivat tukea työntekijöitään.

Jotenkin Talvivaaran dokumenttiä katsoessa ajatukset menivät soteen. Miten varmistetaan, että nyt tehtävät päätökset eivät synnytä jonkinlaista Sotevaaraa, jonka jälkihoitamiseen laitetaan aina vain lisää verorahaa, koska muutakaan ei enää voida tehdä. En tiedä miten tai kuka sen varmistuksen osaa tehdä.



Mieluummin puhtaat joet ja vesistöt kuin pilatut.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi