Viimeinen palvelus

Meinasin ensin laittaa otsikoksi "Kielletty alle 40-vuotiailta", mutta tämä koskee varmasti meitä aivan jokaista - nimittäin läheisen kuolema. Neljänkympin jälkeen tosin oma kuolemakin alkaa hiipiä mieleen. Mitä jos en eläkään virkeänä ja vetreänä 80 - 90-vuotiaaksi teräsvaariksi. Kaikki voi päättyä nopeastikin.

Helsingin Sanomissa 22.4.2015 kirjoitettiin, että kun omainen kuolee, ei enää osata oikein toimia. Jutussa annettiin hyvä muistilista siitä, mitä kaikkea pitää tehdä. Myös erilaisista some-kanavista pitäisi muistaa poistaa profiilit. Mieleen tulee heti yksi LinkedIn-palvelussa oleva ystäväni, joka kuoli muutama vuosi sitten ja silti hän edelleen "viettää vuosipäivää tietyssä työtehtävässä".

Arjen kiireestä, mainosten ja myynnin maailmasta kuolema on usein kaukana. Kovia jätkiä ja naisia on paljon, mutta olisiko heistä tai minusta pesemään esimerkiksi kuolleen läheisen ruumista - tekemään viimeistä palvelusta? Tuntea rakkaan eloton ruumis - tuttu, mutta vieras.

Ei ole elämää ilman kuolemaa, eikä kuolemaa ilman elämää. Jotenkin niin olen yrittänyt lapsille puhua kuolemasta.

Jos kuolema on arjesta vieras asia, on sitä myös syntymä. Muistan ajatukseni, kun kolmas lapsemme oli syntymässä. Miten absurdilta minusta tuntui, kun Kätilöopiston ikkunasta kuuluivat neljän ruuhkan äänet samalla, kun uusi ihminen pönkesi maailmaan.

"Elämä on" vain miten se meni, mutta myös "kuolema on".

 

JKjuha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/PalveluksessanneTwitter @JuhaKe