Tuotekehityksessä häpeä on hyvä indikaattori

Tuotekehityksessä ja startup -yrityksistä olen kuullut sanonnan, että uusi tuote on julkaistu ihan liian myöhään, jos julkaisun aikaan ei yhtään hävetä. Tällä on tietysti se tarkoitus, että tuotetta pitäisi kehittää yhdessä asiakkaiden kanssa eikä liian pitkään haudottaisi tuotetta itsekseen. Olen sitä mieltä, että ensimmäisiinkin suunnitteluversioihin kannattaa pyytää jo muiden kommentteja. Mitä sitä turhaan häpeästä välittämään, sillä ideat ovat kaikilla välillä huonoja ja välillä hyviä. Ideoiden määrä tuottaa ennen pitkää myös laatua.

Joskus omat ideat voivat lopulta osoittautua todella hyviksi, vaikka niitä tehdessä hävettää. Tästä kannustava esimerkki on lempikirjassani Flow. Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu (2005, Mihaly Csikszentmihalyi). Kaksi suprajohtavuuden teorian kehittäjää eivät päästäneet ketään moneen vuoteen tutustumaan työhönsä, koska pelkäsivät kollegojensa nauravan heidän hulluilta vaikuttaville ajatuksilleen. Kumpikin heistä sai fysiikan Nobel-palkinnon vuonna 1987.

Rohkeasti ideoimaan!

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Teitter @JuhaKe
www.selede.fi

Kirkkaita välähdyksiä, tulisia hiiliä

Hyvät, pahat ja rumat. Writers' Studio. Sisäinen Sankari. Trainers' House. Valmennusbisnes. Les Misérables. Diili. Satama Interactive ja pörssi. Työtä älyttömästi. Menestystä, mainetta, rahaa, lokaa sekä mediamyllerrystä.

Siinä joitakin teemoja, joita löytyy Jari Sarasvuon uudesta, kirkkaasti kirjoitetusta kirjasta Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä (Otava, 2015).

Kirja on yhteenveto hiljattain 50 vuotta täyttäneen Jari Saravuon neljännesvuosisadan mittaisesta seikkailusta suomalaisessa yritys- ja medialiiketoiminnassa. Reissu keskeytyi hetkeksi kirjoittajan loppuunpalamiseen. Kirja on syntynyt paluusta "raunioiden keskeltä uuteen päivään, uuteen kohtaloon".

On hienoa ja rohkeaa, että Sarasvuo on uskaltanut kirjoittaa niin avoimesti omista kokemuksistaan aina isän kaipuusta, isän alkoholismista ja isän pieleen menneistä bisneksistä. Sarasvuo kirjoittaa koskettavasti myös pienituloisen äidin kanssa elämisestä, kuten esimerkiksi lehtien jakamisesta yhdessä äidin kanssa. Nämä tarinat ovat tuttuja monelle suomalaiselle. Minua kosketti erityisesti kohta, jossa Sarasvuo kertoi käyttäneensä isänsä vanhoja kalvosinnappeja Trainers' Housen ja Sataman yhdistymistä koskevissa tiedotustilaisuuksissa. Hän koki menestyksellään sovittaneensa isänsä kohtalon yrittäjänä.

Kirjaa voi lukea myös yrittäjän tarinana, jossa on välillä voitettu ja välillä hävitty. Pimeät välähdykset ovat maksaneet paljon sekä taloudellisesti että ihmissuhteina. Välähdykset pimeässä ovat taas tuoneet menestystä.

Varsinkin pimeistä välähdyksistä on hyvä ajatella, että niitä tulee elämän aikana jokaiselle. Ja kun ylipäänsä päässä välähtää, kannattaa miettiä vielä sitä, oliko kyseessä pimeä vai kirkas väläys. Toisaalta kirjasta voi olla apua myös niille, joilla asiat ovat menneet pieleen. Ehkä kirjan lukemisen jälkeen voi ajatella, että en ole ainoa kenellä on ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Palvelua ja asiakaskokemusta Sarasvuo käsittelee kirjassa paljon. Yksi  asiakaskohtaamista käsittelevä kohta on tämä (s. 68-69).

"Arvo syntyy asiakkaiden kokemuksissa, kun tapa harkita vaihtoehtoja ja tapa markkinoida vaihtoehtoja törmäävät. Arvo syntyy kohtaamisissa yrityksen ulkopuolella. Arvo syntyy maineesta. Arvo ei synny palaveroimalla, kehittämällä, suunnittelemalla tai täydellistämällä yrityksen sisäistä toimintaa. Usein panostus sisäiseen laatuun alkaa syödä asiakkaan kokemaa ulkoista laatua. Jos yritystä johdetaan ulkoisesta laadusta, asiakkaiden mahdollisuuksista, heidän kohtaamisistaan käsin, todennäköisyydet mobilisoivat mahtinsa yrityksen tueksi. Jos yritystä johdetaan sisäisestä laadusta, täydellistämisestä käsin, seuraa sutta ja sottaa, pieleen menee."

Aina ei voi tietää etukäteen, mistä asiakas innostuu. Sarasvuo kuvaa kirjassaan eräälle yritykselle pidettyä valmennusta, jonka yhtenä osana oli tulisilla hiilillä kävely. Järjestäjät eivät olleet varmoja, kuinka hiilet tulisi käsitellä kävelyä varten, joten hiilillä kävelijät polttivat nahkansa ja saivat rakkoja jalkoihinsa. Sarasvuo kirjoittaa olleensa varma, ettei asiakas osta valmennusta enää koskaan. Asiakas kuitenkin osti. Seuraavalla kerralla valmentajat osasivat käsitellä hiilet niin, etteivät kävelijöiden jalat palaneet rakoille. Valmennettavat olivat pettyneitä. Edellinen valmennus oli synnyttänyt huikeita tarinoita ja uudet valmennettavat odottivat samanlaista kokemusta.

Kirkkaasti kirjoitettu.

JK
juha.kesanen@selede.fi