Fiksu fiksaa ja huoltaa

Kuluneen vuoden aikana olen ollut entistä kiinnostuneempi kiertotaloudesta ja tuotteiden elinkaaren pidentämisestä. Ihan käytännössä olen korjaillut ja paikannut kotona vaikkapa vaatteita. Jos aikaisemmin vähän mietin, että pitäisikö meidän salibandyjoukkueella olla uudet pelipaidat, nyt ajattelen kiertotalouden hengessä, että vanhat liivithän ovat tyylikkäät ja saavat puolestani kelvata niin kauan kuin pelinumerot erottuvat. Esim. vanhan vaatteen voi nähdä kertovan, että käyttäjä elää kiertotalouden hengessä ja haluaa jatkaa vaatteiden elinkaaren pituutta. 

Tästä näkökulmasta minua myös harmittaa, että esimerkiksi Töysän kenkätehdas joutuu lopettamaan tuotantonsa suutarien eläköitymisen takia. Eikö ole löytynyt jatkajaa laadukkaiden suomalaisten kenkien tekemiselle?

Kannattaa siis ostaa lähtökohtaisesti laadukkaita tuotteita, huoltaa ja korjata niitä tarvittaessa. Tämä on  omassa päässäni tapahtunut ajattelun muutos. Toivottavasti viimeistään jo vuonna 2100 tuotteiden elinkaari on pidempi ja kaikki materiaali kiertää tehokkaasti ilman, että se häviää (lue myös Kirje vuoden 2100 kaupunkilaiselle).

 

Kuva: Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhteisnäyttelystä Fix: Huolla ja korjaa (26.4.2024- 5.1.2025)

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/Palveluksessanne

Twitter:@JuhaKe

www.selede.fi

 

Papan metsätakki 2.0

Edesmenneiden läheisten vaatteet ovat minulle tärkeitä. Esimerkiksi isäni lippalakki (ihan nuorekas) on yksi tärkeimmistä asusteistani. Jotenkin tuntuu lohduttavalta pitää vaatetta, jota joku läheinen on pitänyt. 

Samasta syystä olen pitänyt päälläni myös papan eli appeni villakankaista metsätyötakkia. Ainoa huono puoli papan takissa oli, että se oli päässyt ehkä joskus 1960-luvulla hankittuna jo melko huonoon kuntoon. Nappeja oli irti, saumat repsottivat ja oli siinä jokunen reikäkin. Tällä takilla ei käyty kaupungilla flaneeraamassa eikä menty ihmisten ilmoille, kunnes keksin, että takinhan voisi varmaan korjata.

Suunnitelmat toteutuivat, kun löysin läheltä kotia Pihlajamäestä ompelu- ja muutostöitä tekevän Ketjutikin. Parissa päivässä sain hienosti kunnostetun uuden ykköstakin, joka siirtynee ainakin kuntonsa puolesta seuraaville sukupolville.

Ammattilainen teki tosi hyvää työtä ja jos jossakin hommassa toteutetaan kiertotaloutta arjessa, niin tässä korjausompelijan hommassa.

Jos olisin itse lähtenyt omilla taidoillani takkia korjaamaan, olisi lopputulos ollut varmaan aika mielenkiintoinen.

JK

S-posti. juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook / Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Hyvä Jarmo!

Silloin harvoin kun tulee käytyä vaateostoksilla, on hyvä jo pelkästään lopputuloksenkin näkökulmasta, että homma hoituu ammattitaitoisen vaatemyyjän avustuksella. Ja mistä sitten tietää hyvän vaatemyyjän, no tietenkin siitä, että hänellä on mittanauha aina mukana. 

Taas kerran sain hyvää palvelua Helsingin Sokoksen miestenvaateosastolta. Tällä kertaa Jarmo-niminen myyjä ratkaisi kaikki vaatehankintahuoleni nopeasti, laadukkaasti ja tehokkaasti. 

Palvelu oli ammattitaitoista ja ystävällistä, pieni ystävällinen ja lämmin hymynkare oli koko ajan Jarmon silmäkulmassa. Kaikki tarvitsemani vaatteet tuotiin minulle hetkessä ja jokainen niistä oli juuri sopiva. Ja kun sovittamani kauluspaita ja villatakki olivat kuin minulle tehdyt, ostin samalla kahdet kumpiakin. Ostamani takin jätin hihojen lyhennykseen ja hyvin sekin hoidettiin. Suosittelen.

"Tätä tyyliä"

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook / Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Paita herätti muistot

Joskus käy niin, että joku asia tai esine voi viedä muistimatkalle. Näin kävi minulle Makian mainosta katsellessani. Mainoksessa oli t-paita, johon oli painettu kuva Jyväskylän Viitatorni-kerrostalosta. T-paita Alvar Aallon suunnittelemasta talosta on tehty Makian ja Alvar Aalto -säätiön yhteistyönä.

Nähtyäni paidassa vanhan kotitaloni ja siellä viidennen kerroksen asuntoni, muistiini palautui kultainen 90-luku. Muistin, miten asuin tuon talon yksiössä vuokralla opiskellessani Jyväskylän yliopistossa. Siellä tein opintojani ja poljin pyörällä luennoille Mattilanniemeen ja kahville yliopiston kirjastolle. Sieltä poljin lähes joka ilta Hippokselle Happeen salibandy-treeneihin. 

Nyt muistan, kuinka tuossa talossa podin sydänsuruja ja koin romanssejakin. Paidan kuva muistutti myös niistä näkymistä, jotka avautuivat isoista ikkunoista Tuomiojärven rannoille. Kun ikkunoista katsoi ulos, tuntui siltä kuin luonto olisi tullut sisään asuntoon. Monia elämänmakuisia ja mukavia, mutta nyt jo hieman haikeitakin viisikymppisen muistoja. Paita oli tietenkin ihan pakko ostaa.

Tämä blogi-teksti on omistettu kahdelle hiljattain 40 vuotta täyttäneelle ystävälleni.

Paita herätti muistot.

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook: Palveluksessanne
Twitter: @JuhaKe
www.selede.fi